Viimeisessä gaalaa edeltävässä Q&A:ssa Koti -elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja Veera Kulmala, Pöndel jumis -elokuvan tuotantokoordinaattori Jonna Hellsten sekä Mitä sä meinaat tehdä kesällä? -elokuvan tuottaja Kaisa Honka.
Mitä sulle jäi mieleen kuvausprosessista?
Veera: Yhdessä tekeminen, into ja oppiminen. Ihmisten lahjakkuus ja palo tehdä asioita oli mahtavaa nähdä. Pitkät mutta antoisat päivät ja ihanat ihmiset ovat jääneet myös mieleen.
Jonna: Kuvausprosessista jäi minulle mieleen se, kun mentiin kuvaamaan loppukohtausta. Sää oli aivan ihana ja oli täydellinen kuvauspäivä, paitsi kuvauspaikkaa piti muuttaa ja sain hieman juoksennella, kun käytiin kyselemässä läheisistä taloista, olisiko heidän ikkunastaan mahdollista kuvata.
Kaisa: Mieli on täynnä kultaisia muistoja näin ensi-iltaviikolla. Päällimmäisenä on kiitollisuus tästä projektista ja meidän porukasta. Reissulla oli hienoa nähdä ihmisten onnistumisen tunteita, itsensä ylittämistä ja omistautumista projektille.
Tuottajan roolissa tulee miettiä kuvauspäivät mahdollisimman vaivattomiksi ja kriisinvarmoiksi, jotta työryhmä pystyy keskittymään rauhassa elokuvan tekemiseen. Saarenmaalla ensimmäisenä kuvauspäivänä sattui jotain, mihin en osannut valmistautua ollenkaan – keskelle kuvauspaikkaa pystytettiin kalamarkkinat. Virolaisten kalamiesten lahjominen kahvilla ja kakulla ei osoittautunut onnistuneeksi plan B:ksi, koska eiväthän he suomea osanneet saatika englantia. Pidimme sitten hieman pidemmän kahvitauon.
Mitä itse opit tuotannosta? Oliko sellaista kuin odotit?
Veera: Opin paljon ohjaamisesta, kommunikoinnista, asioiden suunnittelun tärkeydestä ja myös luottamuksesta.
Jonna: Koska oli pari tuotantoa takana, ennen kuin tähän tuotantoon tulin, olivat odotukset suhteellisen realistiset. Mutta pääsihän tämäkin yllättämään: tässä tuotannossa olikin ongelmia budjetin suhteen.
Kaisa: Tämä kokemus on ollut todella opettavainen monella tavalla ja ylittänyt odotukseni positiivisesti. Olen huomannut, että tuottajalta vaaditaan todellisia multitasking-taitoja, lehmän hermoja sekä tarkkaa tilannetajua. Stressinsietokyky sekä oman elämän ja tuotannon aikatauluttaminen yhteensopiviksi olivat asioita, joita itse opin parantamaan suuresti. Opin myös paljon uusia asioita elokuvan tekemisestä ja tuottamisesta, kuten esimerkiksi budjetointia. Henkilökohtaisesti tärkeimpänä oppina pidän kuitenkin henkisen puolen saavutuksia sekä sosiaalisten taitojen kehittymistä.
Mitä ajatuksia/tunteita nyt, kun tuotanto on ohi?
Veera: On ollut hienoa nähdä, mihin päästiin siitä, kun idea lyhäristä on ollut päässä ja paperilla – kuinka tarina on tullut rikkaammaksi ja kehittynyt kaiken yhteistyön myötä. Olen myös todella kiitollinen kaikille, jotka ovat olleet matkassa mukana. Ilolla mietin kaikkea sitä, mitä ollaan saatu leffan myötä kokea ja oppia.
Jonna: Olen yksinkertaisesti helpottunut. Onnistuimme tekemään hienon leffan! Silti tuntuu, että jotain jäi unohtumaan ja pitäisi vielä hoitaa. Työryhmä kehittyi osaamistaidoiltaan ja yhteistyön osalta tässä tuotannossa, mutta tietenkin meillä kaikilla on silti vielä paljon opittavaa tältä alalta.
Kaisa: Fiilikset näin tuotannon jälkeen ovat yhtä aikaa todella haikeat, mutta myös iloiset ja jopa helpottuneet. Ollaan viime keväästä saakka tehty työryhmän kanssa välillä ihan naamattomankin pitkää päivää, mutta onneksi se kaikki käytetty aika näkyy lopputuloksessa, johon olen todella tyytyväinen. Meidän yhteinen matka on ollut todella hieno. Se alkoi jo yli vuosi sitten käsispajasta ja huipentuu nyt muutaman päivän päästä ensi-iltaan.
Millä fiiliksillä odotat ensi-iltagaalaa?
Veera: Fiilikset ovat jännittyneet ja innokkaat. Pitkä matka on takana ja vihdoin pääsee näyttämään, mitä ollaan saatu aikaan!
Jonna: Odotan ensi-iltaa innolla!
Kaisa: Ensi-iltaa odotan hyvillä ja jännittyneillä fiiliksillä. Sitä ollaan niin paljon suunniteltu, hehkutettu ja odotettu. Mahtavaa, että viimein on sen aika. Koko meidän työryhmä on ansainnut illan valokeilassa.