Taru Lappeteläinen, Yhden illan jutun ohjaaja.
Mistä syntyi idea?
Idea syntyi siitä, kun tehtiin Matka-projektia syksyllä ja siihen kirjoitin käsikirjoituksen, jota ei kuitenkaan sitten siihen valittu ja jatkoin myöhemmin sen käsikirjoittamista. Tarina oli mielikuvituksen tuotetta.
Minkälainen projekti on ollut tähän asti?
Tosi mielenkiintoinen, opettavainen, mutta aika rankka. Keväällä oli tosi pitkiä päiviä ja koulu oli kuin toinen koti. Tosi paljon oon oppinut kaikista aloista, kuten äänestä ja liikkuvasta kuvasta. Vaikka olenkin ollut vaan ohjaajana, oon päässyt näkemään, mitä tuotannossa tehdään. Ohjauksesta oon oppinut myös tosi paljon ja siitä mitä siihen liittyy.
Onko leffa fiktiivinen vai perustuuko se omiin kokemuksiin?
Se on fiktiivinen, tosiasioita on vaan sellaiset omat ajatukset leffan aiheesta, mut muuten ei ole totuusperäinen.
Onko sinulla ollut epäonnistumisen tunteita elokuvaa tehdessä?
On, totta kai, varsinkin ohjauksessa. Siinä kaikki kattoo sinua ja kysyy sulta asioita ja sit, kun kaikkeen ei itsekään osaa vastata, niin siitä tulee epävarma ja semmoinen epäonnistunut fiilis, jos ei ole jotain osannut, mut se kuuluu siihen prosessiin.
Toteutuiko elokuva niin kuin ajattelit sitä käsikirjoittaessa?
Ei, siis ehkä siitä tuli parempi, koska meillä on nyt äänen jälkitöissä tehty voiceoverit ja se on niin kun ihan uusi lisä. Siihen tehtiin erikseen jälkikäsikirjotus et se muuttui tosi paljon, mutta parempaan päin ehdottomasti.
Kuinka paljon olet saanut vaikuttaa elokuvaan?
Tosi paljon, ohjaajana sä saat niin kun periaattessa päättää kaiken. Kaikki mitä minä sanon, toteutetaan. Vaikka opettajat sanoisi jotakin, niin se on silti mun sana, vaikka se olisikin väärin. Se pitää vaan sit oppia erottamaan, että mikä on niin kun sen elokuvan hyväksi.
Minkälainen sinun työryhmä on ollut?
Tosi ihana ja varsinkin siellä Loviisassa kuvausviikko sujui tosi helposti. Ei ollut kellään mitään ongelmaa ja oli tosi hyvä ryhmähenki. Nyt jälkitöissä ihmiset tekee omia projekteja, joten on hankala saada kaikkia samaan aikaan kokoon ja pitää yhteyttä, mutta hyvin on toiminut kuitenkin.
Onko sinulla mitään mottoa tai sanontaa?
Mulla on joskus ollut jotain mottoja, mut sitten mä oon ollut silleen, että mä oon näitten yläpuolella, et en mä tarvitse.
-Camilla, Oona & Armi 18J