Mikä oli projektissa parasta?
Oppimiskokemukset, ja teorian soveltaminen. Kalusto toki oli ennestään tuttua, mutta valaisutilanteissa sopivan kontrastin löytäminen kasvoille ja taustoihin kehittyi tasaisesti koko tuotannon ajan. Kuvaaja antoi valaisuun kohtalaisen vapaat kädet, joka itsessään tätä edesauttoi.
Mitä haasteita kohtasit?
Haasteet olivat opiskelijatuotannoissa yleisimpiä: Heikko kommunikaatio, kuvat, joissa ajatus valaisusta on hylätty kokonaan, koska “hieno kuva”, kaluston vähyys ja toiveikas aikataulutus.
Esimerkkinä kuva, jossa pyöritään huoneessa noin 360 astetta, katto ja lattiat näkyvissä. Tuntui, että kaikille paitsi ohjaajalle, kuvaajalle ja ohjaavalle opettajalle oli selkeää, että kuvaa ei kuitenkaan lopullisessa leikkauksessa käytetä kokonaan. Oli myös selkeää, että kuva on mahdoton valaista, mutta se päädyttiin kuitenkin kuvaamaan. Kuva oli myös vaikea operoida, ja siihen käytettiin muistaakseni kolme kertaa sille varattu aika.
Haasteita aiheutti myös hyvin pieni valoryhmä, ja selkeiden ohjeiden antamisen vaikeus.
Miltä tuntui työskennellä näin isossa projektissa?
Eihän tämä tuotanto mikään kovin suuri ollut. Kaksi sisälokaatiota ja kaksi ulkolokaatiota, toinen aurinkoisena päivänä ja toinen yöllä on valaisullisesti kovin kevyt, varsinkin kun isoimmat lamput ovat kohtuullisen pieniä päivänvalolamppuja. Tuntui normaalilta duunilta.
Mitä varusteita käytit?
– Leatherman. Pihdit, veitset, pikkusahat ja sakset tulevat aina tarpeeseen.
– Mattoveitsi. Nopein tapa kalvojen leikkaukseen.
– Nipsut, eli pienet peltinipistimet, joilla voi kiinnittää lähes mitä vain mihin vain. Lähinnä niitä käytetään kalvojen kiinnitykseen lamppuihin.
– Työvaatteet. Mustaa: reisitaskuhousut, huppari tai collegepaita, joskus t-paita. Mustuus estää heijastuksissa näkymisen, myös oudot valoheijastumat. Mukavat vaatteet, joissa on helppo liikkua. Lisäksi lippalakki on aurinkoisempina ulkopäivinä pakollinen.
– Työhanskat. Lamput tapaavat lämmetä, ja niiden käsittely paljain käsin on vähintäänkin ikävää. Valoryhmässä pääsee myös kantamaan paljon kohtuu painavaa tavaraa, jolloin hanskat nousevat arvoon arvaamattomaan.
– Sähkökynä, joskus sähkö ei kulje, ja syy pitää löytää nopeasti.
– Kuusiokolosetit milleissä ja tuumissa. Näitä ei useinkaan valoryhmässä tarvitse, mutta välillä jotain on löysällä tai joku muu osasto on jättänyt työkalut kotiin.
– Vaihtokärkinen ruuvimeisseli. Tähän pätee sama kuin edelliseen.
– Rannekello. Olen vastuussa ryhmäni aikataulun pitämisestä, eikä kännykkää kehtaa räplätä jatkuvasti.
– Radiopuhelin, valoryhmän on oltava omalla kanavallaan, koska kommunikaatio seuraavasta valotilanteesta on jatkuvaa. Nämä saadaan yleensä tuotannolta. Oman korvanapin hankkimista suosittelen.
– Työkalupussi, kamaa on paljon.
– Permanenttitussi kalvojen merkitsemiseen.
Oletko tyytyväinen suoritukseesi?
En usko, että olisin voinut tuolloisella osaamisellani juuri tehdä mitään paremmin, mutta on siellä paljon korjattavaa.
-Jeremy ja Tomi 18J